Kilpirauhanen - hyvinvoinnin avain

Kilpirauhanen on keskeinen toimija elimistössä. Sen tavallinen häiriötila on vajaatoimisuus, ylitoiminta on harvinaisempaa. Myös piilevä vajaatoiminta on yleistä. Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa mm. väsymystä, ihon kuivuutta, palelua, masentuneisuutta, nivel-ja lihaskipuja, turvotusta ja ylipainoa.

Kilpirauhanen on noin 25 grammaa painava rauhanen kaulassa, kurkunpään alapuolella. Se on ihmisen elämälle välttämätön. Kilpirauhanen tuottaa kilpirauhashormoneja, jotka aktivoivat elimistön toimintaa. Pääasiallinen kilpirauhashormoni on tyroksiini eli T4-hormoni, jota muodostuu enemmän kuin T3-hormonia (trijodityroniinia). Lisäksi kilpirauhasessa muodostuu hieman T1 ja T2-hormoneja sekä kalsitoniinia. Kilpirauhanen piiskaa elimistön kaikkia hormoneja ja se on vastuussa monista aineenvaihdunnallisista toiminnoista sekä lämmönsäätelystä. Hormonit vaikuttavat mm. kasvuun, hapenkulutukseen ja aivotoimintaan. Jos kilpirauhashormonia muodostuu liian vähän, puhutaan vajaatoiminnasta. Jos hormonia muodostuu liikaa, kyseessä on liikatuotanto. Molemmilla on omat oirekuvansa, jotka vielä vaihtelevat yksilöittäin. Moni kärsii piilevästä vajaatoiminnasta Aivolisäke säätelee kilpirauhasen toimintaa. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa (hypotyreoosi) aivolisäke alkaa tuottaa TSH-hormonia (thyroid stimulating hormone). Näin TSH stimuloi kilpirauhasta tuottamaan lisää kilpirauhashormoneja.
Kelan mukaan vuonna 2008 kilpirauhasen vajaatoimintaa sairasti Suomessa 215 000 henkilöä. On todennäköistä, että todellinen määrä on suurempi, sillä monella vajaatoiminta on diagnostisoimaton tai piilevä. Yleinen syy on kilpirauhasen vajaatoimintaan on autoimmuunitulehdus, jolloin puolustusmekanismi tuottaa vasta-aineita kilpirauhasta kohtaan.
Jodin puutos tai liiallinen jodin saanti voi olla yksi syy vajaatoimintaan. Jodia lisättiin ruokasuolaan vuonna 1949, joten jodin saantia pidetään nykyisin riittävänä.
Vajaatoiminta syntyy joskus myös synnytyksen jälkeisestä tulehduksesta, joka on yleensä ohimenevä. Tietyt lääkkeetkin voivat olla syynä vajaatoimintaan. Ihmisellä voi myös olla riittämätön kilpirauhashormonituotanto tai kilpirauhanen voi puuttua synnynnäisesti.

Moninainen
 oirekuvasto
Vajaatoiminnan oireet kehittyvät useimmiten hitaasti. Oireita voivat olla mm. väsymys, ajatuksen hitaus, masentuneisuus, palelu, kuiva iho, hiustenlähtö, ummetus, painonnousu, turvotus, kuorsaaminen, käheys, nivel- ja lihaskivut, lihasheikkous, matala verenpaine, kuukautishäiriöt ja hidas sydämen syke.
Vajaatoimintaa tutkitaan verinäytteellä. Yleensä TSH-hormoniarvo nousee, kun kilpirauhasen toiminta hidastuu. Kilpirauhasesta erittyvä hormoni, tyroksiini (T4V), puolestaan laskee. Jos TSH on alkanut nousta, mutta T4V ei ole vielä laskenut, puhutaan piilevästä kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joka saattaa olla oireeton.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan kilpirauhashormonilla, tyroksiinilla (T4), jonka lisäksi voidaan käyttää myös trijodityroniinia (T3). Vaihdevuosioireissa käytetty estrogeeni sekä epilepsialääkkeet voivat nostaa tyroksiinin tarvetta.
            

Liikatoiminta ja autoimmuunitulehdus
Kilpirauhasen liikatoimintaa eli hypertyreoosia esiintyy noin prosentilla Suomen väestöstä. Liikatoiminnassa T4 ja T3 nousevat ja TSH laskee usein jopa mittaamattomaksi. Tavallisin syy liikatoimintaan on Basedowin (Gravesin) tauti, joka juontuu kilpirauhasen autoimmuunitulehduksesta. Muita syitä ovat kyhmystruuma sekä kilpirauhaskyhmy.
Liikatoiminnan oireita ovat hikoilu, alentunut lämmönsietokyky, jano, lämmin ja kostea iho, lisääntynyt ruokahalu, vilkastunut suolen toiminta, sydämentykytys, hermostuneisuus, unettomuus, hauraat hiukset, hengenahdistus ja silmäoireet. Liikatoimintaa hoidetaan lääkkeillä, radiojodilla tai leikkauksella. Lääkehoito estää kilpirauhashormonien tuotantoa. Sivuvaikutuksena voi olla valkosolujen vähentyminen.

Kyhmy kaulalla
Suomessa diagnostisoidaan noin 300 kilpirauhassyöpää vuodessa. Se on huomattavasti yleisempi naisilla kuin miehillä. Tavallisin löydös on kyhmy kaulalla. Kyhmyssä voi tuntua kipua tai aristusta, mutta usein se ei oireile lainkaan. Kilpirauhassyöpä voi aiheuttaa kaulalle myös imusolmukkeiden suurentumia.
Kilpirauhasen kyhmy on vain 5 %:lla syöpää. Satunnaisesti todetuissa pienissä kyhmyissä syöpäriski on vieläkin pienempi. Syöpä todetaan ultraäänitutkimuksella ja ohutneulanäytteellä. Kyhmyn mahdollinen poisto tehdään leikkauksessa. Laboratoriotutkimuksista ei useimmiten ole apua diagnostisoimissa.

Lisätietoja: kilpirauhasliitto.fi, pkkilpi.org, kilpirauhas.info

Kilpirauhasen vajaatoiminta
– vaikeasti todettava, yleinen vaiva
Kilpirauhasen vajaatoiminta on huomattavasti yleisempi vaiva kuin liikatoiminta. Liikatoiminta ei ole helppo hoitaa, mutta se pystytään helposti havainnoimaan. Vajaatoiminta on sen sijaan vaikeampi todeta eikä sen hoitaminenkaan ole aina yksiselitteistä. Lääketieteen ja kirurgian tohtori, professori Antti Arstila painottaa, että vajaatoiminnan toteamiseen tarvitaan perusteellinen oirekuva.
– Kilpirauhashormonien toimintaa ei pystytä suoraan mittaamaan verestä, jonka vuoksi verianalyysit ovat viitteellisiä. Vielä 1950-luvulla ei ollut lainkaan kilpirauhasen toimintaa mittaavia verikokeita, vaan sitä arvioitiin ihmisen peruslämpötilan perusteella. 1960-luvulla alkoi tulla verimittauksia, jotka antoivat hieman lisäviitteitä diagnostiikkaan, Arstila toteaa.

Mittaukset viitteellisiä
Paras verimittaus kilpirauhastoiminnalle on aivolisäkkeen erittämän TSH:n eli kilpirauhasta stimuloivan hormonin määrän mittaaminen. Se kertoo useimmiten myös kilpirauhashormonin erityksestä, joten sitä käytetään diagnoosin apuna. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa TSH-arvo on yleensä koholla, matala arvo viittaa ylitoimintaan.
Suomessa verianalyysien normaaliarvot vaihtelevat laboratorioittain. Seerumin TSH:n viitearvot ovat n. 0,4-4 mU/l, mutta esimerkiksi USA:ssa suositus TSH:lle on 0,3-3 mU/l. Monissa maissa yläraja on jopa 2. Valtaosalla niistä, joilla on normaali kilpirauhastoiminta, TSH-arvo on alle 2,5 mU/l. Vapaa T4 hormoni (viitearvot 9-23 pmol/l) on vajaatoiminnassa tavallisesti matala.
Arstila kertoo, että lisäviitteitä saadaan myös vasta-ainemittauksin:
– Kilpirauhasen vasta-aineita voidaan mitata verestä. Verikokeella pyritään selvittämään lähinnä kilpirauhasen tulehduksia.
– Tulehdustilassa vasta-aineet nousevat useiksi vuosiksi ja se johtaa useimmiten kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Piilevä vajaatoiminta on yleistä
Ongelmallinen kilpirauhasen vajaatoiminta on diagnostisoimattomana ja piilevänä. Hivenravintoterapeutti Matti Wirmaneva toteaa, että Suomessa on valtavasti kaikenikäisiä terveeksi luokiteltuja ihmisiä, jotka kärsivät kilpirauhasen lievästä tai merkittävästä alitoiminnasta ja sen oireista.
– Tilastojen mukaan Suomessa on tyroksiinilääkityksellä 75 000 henkilöä.
–  Jos TSH:n laboratoriomittausten ylärajaa laskettaisiin kolmeen, seurauksena olisi puolet enemmän lääkittäviä tai luontaisin menetelmin hoidettavia, Wirmaneva toteaa.

Kehon lämpötila antaa viitteitä
Matti Wirmaneva kertoo, että seuraamalla kehon lämpötilaa eri vuorokauden aikoina voi saada karkean havainnon kilpirauhashormonituotannostaa

n.
– Aamulämmön tulisi olla 35,5-36,5 celsiusastetta. Kevyen työskentelyn aikana se voi nousta noin 0,5-1 astetta. Mikäli aamulämpö on vuodesta toiseen 35,0-35,5 asteen tienoilla, syynä voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta.
– Varmistusta tähän saa mittaamalla normaalihuoneenlämmössä sormenpäiden lämpötilaa. Vajaatoiminnasta kärsivällä se saattaa olla 25-23 celsiusastetta. Valtaosalle riittää tyroksiini.
Terve kilpirauhanen tuottaa päivässä 100 mikrogrammaa T4:a (tyroksiini) ja 6 mikrogrammaa T3:a (trijodityroniini). Kilpirauhasen vajaatoiminnan perushoito on siis tavallisesti tyroksiini, T4, sen sijaan T3:a ei yleensä määrätä. Endokrinologian ylilääkäri Vesa Ilvesmäki pohti Suomen Potilas –lehdessä marraskuussa T3-hormonin tarpeellisuutta T4:n lisäksi vajaatoiminnan lääkityksenä. Ilvesmäen mukaan 90 % potilaista voi hyvin sopivalla tyroksiiniannoksella, sillä elimistössä se muuttuu aktiiviseksi kilpirauhashormoniksi.
Tämä tapahtuu ns. dejodinaasientsyymin vaikutuksesta. Kun kilpirauhanen lakkaa toimimasta, myös kaikki T3 pitäisi muodostua dejodinaasientsyymin avulla.
Kaikilla potilailla vajaatoiminnan oireet eivät kuitenkaan normalisoidu pelkällä tyroksiini-hoidolla. Monet potilaat kertovatkin voivansa huonosti ja kärsivänsä esimerkiksi muistitoimintojen heikentymisestä.

Kilpirauhanen rakastaa kasviksia

Kilpirauhanen voi paremmin, kun elimistö saa tarvitsemansa ravinteet. Kilpirauhasta tukeva ravinto koostuu yleisterveellisistä ruoka-aineista.
Marjat, hedelmät, vihannekset ja vihreät salaatit ovat hyviä ruokaraaka-aineita etenkin tuoreeltaan. Hyviä proteiininlähteitä ovat kalat; erityisesti merikala. Siemenet ja pähkinät sisältävät kilpirauhasenkin terveyttä tukevia rasvoja. Suositeltavia ruokia ovat myös persilja, aprikoosit ja luumut. Prosessoidut ja puhdistetut ruoat, kuten valmisruoat sekä tyydyttynyt rasva ja punainen liha ovat vältettävien listalla.

Suolisto kuntoon
Suoliston kunnosta huolehtiminen on kaikkien sairauksien hoitoa, myös kilpirauhasongelmien. Tässä auttavat esimerkiksi maitohappobakteerit ja kuidut. Myös liikunta lisää kilpirauhashormonien eritystä. Kilpirauhasen toimintaa häiritsevät raskasmetallit ja säteily. Amalgaamipaikkojen elohopea voi kertyä kilpirauhaseen aikaansaaden vajaatoimintaa. Monet kemikaalit, keinolannoitteet, tuholaismyrkyt ja lisäaineet ovat kilpirauhasen terveyttä heikentäviä aineita.

Kilpirauhanen ja hivenaineet
Kilpirauhasen vajaatoimintaan saattavat johtaa tiettyjen hivenaineiden puutostilat. Jodia tarvitaan tyroksiinihormonin rakenneosana. Kupari aktivoi entsyymiä, joka sitoo jodia. Sinkki puolestaan aktivoi entsyymiä, joka irrottaa valmiin tyroksiinin kilpirauhasesta verenkiertoon. Siksi jodin lisäksi tulisi saada riittävästi kuparia ja sinkkiä.
Monet suosivat jodipitoista merilevää kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon. Suomen Kilpirauhasliitossa kerrotaan, että jodin käytössä tulisi olla varovainen. Jodi kerääntyy kilpirauhaseen ja jos rauhanen on poistettu, jodia tulisi Kilpirauhasliiton mukaan välttää kokonaan. Monet asiantuntijat suosittavat kilpirauhasen toimintaan seleenikuureja. Seleeniä tarvitaan aktivoimaan entsyymiä, joka irrottaa jodiatomin tyroksiinista. Vasta tällöin muodostuu kilpirauhashormonin aktiivinen muoto T3. Hivenravintoterapeutti Matti Wirmanevan mukaan elimistön hivenaineiden tilanne on karkeasti pääteltävissä oirekartoitustekijöiden avulla. Varmempaan tulokseen päästään hivenaineanalyysillä, joka voidaan tehdä käsittelemättömästä hiuskudoksesta.

Rasvahapot kilpirauhasen tukena
Lääketieteen ja kirurgian tohtori, dosentti Matti Tolonen suosittaa kilpirauhasen tueksi E-EPA-rasvahappovalmistetta. Japanilaiset tutkijat ovat havainneet, että kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivillä henkilöillä välttämättömät rasvahapot ovat usein epätasapainossa ja että kliiniset oireet korreloivat tiettyjen rasvahappojen pitoisuuteen veressä. Tutkijat selvittivät asiaa rotilla aiheuttamalla niille kilpirauhasen vajaatoiminnan ja antamalla osalle niistä suojaksi farmaseuttista kalaöljyä, E-EPA-valmistetta. Se näytti korjaavan rasvahappojen epätasapainoa ja samalla kilpirauhasen toimintaa.

Apua superfoodeista?
Markkinoille on jo jonkin aikaa ollut erilaisia superfoodeja, joista jotkut sopivat myös kilpirauhasen terveyttä tukemaan.
Superfoodeja markkinoiva Joni Laiho Puhdistamolta suosittelee kilpirauhasen toimintaa stimuloimaan kookosöljyä, macaa, parapähkinää ja kelpiä.
– Kookosöljy ei ole varsinainen superfood, mutta rasvana vailla vertaa. Sen on päätelty stimuloivan kilpirauhasta, Laiho toteaa.
Laihon mukaan maca-jauheella on hormonitoimintaa tasapainottava vaikutus. Kelp on puolestaan merilevä, joka sisältää jodia.
Parapähkinä ei ole superfood, mutta se sisältää runsaasti seleeniä, jota kilpirauhanen tarvitsee.

Elohiirestä etanaksi - Tuusulalainen, 36-vuotias Johanna kertoo kilpirauhasongelmistaan



Syksyllä 2007 alkoi väsymys, nuutuneisuus, alakulo ja voimattomuus vallata pelottavan paljon tilaa elämästäni. Iloisesta ja energisestä elohiirestä tuli etana, joka vain nukkui ja kulki sumussa. Päivällä tein palkkatöitä toimistossa ja iltaisin opiskelin liiketaloutta. Opiskeluissa työn ohella oli menossa neljäs ja viimeinen vuosi – neljän vuoden aikana kaksi tutkintoa.
Aiemmin rakas ja helppo kirjoittaminen ja tentteihin luku muuttuivat ylitsepääsemättömiksi. Tuntikausien mittaiset kirjoittamis- ja lukusessiot lyhenivät minuuteiksi. Päiväunet venyivät tunneiksi ja yöunet jopa 16-tuntisiksi. Jokaöinen kuorsaaminen alkoi. Mies muutti vierashuoneeseen ja minä tajusin mennä lääkäriin. Omalääkäri ymmärsi itkuisen potilaan asioiden olevan pahasti pielessä. Muiden kokeiden ohella otettiin kilpirauhasarvot. TSH oli 59. Tulosten saavuttua kilpirauhanen ultrattiin ja sen todettiin olevan surkastunut.

Ylä- ja alamäkiä
Thyroxin-lääkitys aloitettiin heti. Kahdeksi viikoksi energinen elohiiri palasi, ja sen jälkeen alkoi alamäki takaisin etanaksi. Laboratoriokokeet otettiin säännöllisesti ja lääkitystä säädettiin rauhallisella tahdilla. Aina lääkemuutoksen yhteydessä olo piristyi, mutta pysyvästi oireet eivät ottaneet helpottaakseen.
Loppukesällä 2008 oloni oli edelleen samanlainen kuin ennen lääkityksen aloittamista. En jaksanut kävellä kilometrin matkaa kauppaan, pyörällä en pystynyt ajamaan kuin satoja metrejä, nukuin jälleen 16-tuntisia yöunia enkä tahtonut herätä mihinkään. Töistä en ollut pois kokonaisia päiviä, mutta välillä oli pakko lähteä aikaisemmin, jotta pääsin hereillä kotiin.
Liikunnasta, harrastamisesta tai itsensä hoitamisesta oli turha haaveillakaan. Mieli oli maassa; pelotti oma tilanne ja mahdolliset muut sairaudet. Onneksi mies, vanhemmat, appivanhemmat ja ystävät jaksoivat rinnalla, vaikka harmaus oli vallannut mielen ja keho tuntui aivan kuolleelta.

Päänupissa ei vikaa
Omalääkärini oli väliaikaisesti toisaalla, ja hoitava lääkäri lähetti minut itkuisen vastaanottotapaamisen jälkeen mielenterveystoimistoon henkisen tilani selvitykseen. Oireideni selvitystä ei kuulemma jatkettaisi, ennen kuin olisin käynyt psykologisessa kartoituksessa. Mielenterveystoimiston käynnin jälkeen todettiin, että päänupissa ei ollut vikaa. Ei tietenkään ollut! Ketä tahansa alkaa itkettää ja pelottaa, jos on ollut ”villasukkana” puolitoista vuotta. Rohkaisin mieleni ja menin Kilpirauhasyhdistyksen vertaistukitilaisuuteen Vantaalle. Olinhan liittynyt jäseneksi heti diagnoosin saatuani. Tilaisuuden anti minulle oli puheenjohtaja Kirsti Hännisen kannustus mennä yksityislääkärille. Tuossa vertaistukitilaisuudessa tulin vakuuttuneeksi siitä, että vielä on mahdollisuus löytää oikea hoito. Lääkityksen säätöä Huhtikuussa 2009 kävin Helsingin Lääkärikeskuksessa Vesa Ilvesmäen vastaanotolla. Siinä vasta mies! Vein mukanani terveyskeskuksesta pyytämäni lähes kahden vuoden laboratoriovastaukset. Ilvesmäki tutki laboratoriotulokset ja kuunteli oireeni. Oireeni viittasivat vajaatoimintaan ja laboratoriotulokset liikatoimintaan. Ilvesmäki teki hetkessä toimintasuunnitelman. Thyroxin-lääkitystä alettiin laskea 0,125 mg:stä hitaasti 0,025 mg kerrallaan 2-3 viikon välein aina 0,075 mg:hen asti. Jatkosta sovittiin niin, että jos oireet helpottavat ja laboratoriokokeet osoittavat arvojen olevan kunnossa, uusintakäyntiä ei tarvita. Jos oireet eivät helpota tai jos laboratoriokokeet osoittavat arvojen olevan pielessä, varaisin uuden ajan. Heti lääkemäärän vähentämisen jälkeen oireet helpottivat ja tuttu elohiiri alkoi taas tulla esiin!

Lääkityksen tasapainotuksella olen nykyisin aina menossa ja touhussa mukana, usein eturintamassa. Perheeseen kuuluvat avomies ja kolme gerbiiliä. Elämä pyörii vastavalmistuneen omakotitalon, puutarhatöiden ja itsensä hoitamisen merkeissä.
Teksti: Merja Kiviluoma, Luontaisterveys 1 /2011

uutiskirjeen etusivulle